13.12.08 Dracula

Elikkä siis…
Jo keskiviikkona yöllä heräsin kipeään supistukseen, ja jäin pyörimään sänkyyn kun niitä tuli puolen tunnin välein eli just silleen ärsyttävästi, tiiättehän? :D Torstai meni sitten mietiskellessä siihen johonki puoleen päivään asti että tuleeko tästä nyt sitten mitään..
Miettiminen oli kuitenki turhaa kun 12 etiäpäin supistukset tuli jo 10 minuutin välein ja klo 15 eteenpäin väliä oli enää viitisen minuuttia. Myös limatulppaa alkoi irrota niihin aikoihin.
Sitkuttelin sinne lähemmäs puolta yötä ennen ku lähettiin lääkärin käskystä KaKSille näytille.
Siellä mut laitettiin suoraan supistuskäyrille, ja kätilön mukaan aika huimia lukemia näytti. Katsoivat kohdunsuun, mutta se ei ollut kuin sormelle auki siinä vaiheessa. Supistuksetkin hiipuivat vähän jossain vaiheessa.
Jäätiin sitten Rikun kanssa yöksi sinne ja yön ajan välillä joku kävi tarkistelemassa tilannetta, mutta edistystä ei oikein tapahtunut.
Aamulla tuli kätilö lääkäri mukanaan paikalle ja tahtoivat katsoa tilannetta. Lääkäri tuli siihen tulokseen että liian paha lihasjännitys ei päästä paikkoja aukeamaan kunnolla. Ehdotti että katsottaisiin päivän ajan vielä ja jos ei tapahdu niin ruvetaan nopeuttamaan. Sain luvan lähteä käymään vielä kotona ja sovittiin että tulisin johonkin aikaan illalla takaisin.
Kotona piina taas vaan jatkui ja jatkui. Kaveri joka tuli pikaisesti käymään sanoi että näytin joltain mielipuoliselta petoeläimeltä joka tahtoo tappaa kaikki. xD Meidän sohvan selkänoja on nimittäin kynnenjälkiä nyt täynnä. :P
En muista monenko aikaan lähdimme takaisin sairaalalle, mutta sitä ennen törötin pari tuntia saunassa ja yritin kestää kun supistukset palasi kovempina kuin aiemmin.

Sairaalalla sain kuulla että vielä ei ruvetakkaan nopeuttamaan synnytyksen alkamista vaan katsellaan aamuun asti vielä. Olivat päättäneet että kokeillaan saada ”kevyemmin” keinoin lihasjännitystä pois, eli jonku sortin piikkiä löivät persuuksiin, vaan eihän se vaikuttanu millään tavalla. Sain myös unilääkettä ja jotain rauhottavaa. Ei mitään vaikutusta niilläkään. Jeah pepe.
Valvoin sitten senki yön. Lauantai aamuna minut siirrettiin toiseen synnytyshuoneeseen.
Kätilö tuli ehottamaan suihkussa käyntiä (haisin vissiin niin pahalle! xD ) jos se vaikka helpottaisi oloani edes vähäsen. Ryntäsin sitten, minkä mahaltani pystyin, suihkuun ison jumppapallon päälle istumaan ja annoin kuuman veden lorista päälleni. Helpotti se jonkin verran. Pystyin paremmin keskittymään siihen hengittämiseen.

Taisin sen pari tuntia siellä istuskella. Oli pakko tulla pois sieltä siinä vaiheessa kun kätilö halusi taas ottaa supistuskäyrää ja katsoa kohdunsuun tilannetta. Taas huiteli ihan jossain ylimmissä lukemissa, ja olin jo auki peräti(!) kolme senttiä! Päätin sitten testata ilokaasua siinä vaiheessa, josko se olisi saanut vähän rentoutumaan… kyllähän seki vähän ehkä helpotti, oli ainakin kivaa pitää sitä maskia naamalla ja leikkiä terminaattoria!
Sillä aikaa lääkäri valmisteli epiduraalia minua varten.
Siirryin toiseen sänkyyn sitä varten (en muista montako tuntia kerkesi kulua ilokaasun parissa) ja yritin pitää itseni liikkumatta siinä ihme pallo-asennossa, onneksi kätilö auttoi minua siinä pitämällä jalkoista ja hartioitten seudulta kiinni. Oli muuten hyvännäköinen nuori mieslääkäri joka sen epiduraalin laittoi! ;D Siitä eteenpäin olinkin sitten niinku en ois synnyttämään rupeamassakaan! Oli niin ihanan kivuton olo. Ja siitä eteenpäin kohdunsuun tilannekkin parani, eli paikat aukeni kovaa vauhtia enemmän ja enemmän. Mutta hirveä kutina oli joka paikassa, varsinki mahan iholla.

Klo oli siinä ilta kymmenen tienoilla sitten kun kätilön vuoron vaihto tuli, ja samaan aikaan minulle tuli hirveä tarve ”äkistellä”. Epiduraalin vaikutuskin oli kerennyt vähä aika sitten loppua ja minua harmitti. Yritin sanoa että mulla tulee varmaan ”paska housuun”, mutta kätilö vain hoki että odota seuraavaa vuorolaista. Ja pesi käsiään vaan. Virnistelin sitte yksikseni siinä ja uusi kätilö pölähti onneksi paikalle. Kerkesin siinä välissä ähkästä että jotain tulee jo, ja kätilö nimeltä Hellevi hymyili vain leveästi ja sanoi että ei sieltä vielä mitään tule mutta katsotaan nyt kuitenkin.
Tyrmistynyt ilme levisi kätilön naamalle ja Hellevi hyökkäs käytävään huutamaan toista kätilöä apuun, ja sieltä tuli sitten Orvokki. Mikä ihana nimillä raiskattu kaksikko.<3
Kuuntelin toisella korvalla kun Hellevi selitti Orvokille samalla kun ronkki alapäätäni että vauva on puolessa välissä tulossa kovaa vauhtia ulos, enkä minä kerenny edes vielä ponnistaa! Kätilön kehotuksesta rupesin sitten ponnistamaan, ja Hellevi huomasi että vauva on tulossa nyrkki leuan alla ja hätäännyksissään teki episiotomian jolloin katkaisi samalla ison verisuonen ja Orvokki sai melkein siinä jo sen litran verta päällensä, ja samalla hymähti harmista kun samalla hetkellä vauva oikaisi itse kätensä oikeaan asentoon, eli turhaan tuli sekin leikkaus. Toinen työntö ja pää oli jo ulkona ja kolmannella työnnöllä tulikin loppu osa kropasta. En ite tajunnu että vauva oli jo pihalla vaan läähätin että nyt en enää jaksa ja rojahin veteläksi siihen pedille. Kätilöt kahto minua ihmeissään ja sanoivat että vauva on jo pihalla. Tokaisin vain että: ”Jaahas, siinäkö se sitte oliki?” Olin hieman tokkurassa vissiin… Vauvaa hinkkailtiin pyyhkeellä puhtaammaksi ja oli pakko pidellä korvia kun huuto oli niin kauhia mikä siitä vauvasta lähti. xD Riku sai katkaista napanuoran ja sitten sain vauvan syliini ja huuto loppui siihen paikkaan. Suloinen pieni pojannassikka tillotti minua aivan ihanan metallinvärisillä silmillä suoraan kasvoihin ja ynisi niin ihanasti että kyllähän mullakin itku pääsi. Aivan ihana rakkauspakkaus<3 Mutta voi kiesus että se persus oli kipiä jälkeenpäin! Synnytys itessään ei sattunut yhtään mutta se paineentunne oli aika jännä. :)
Pojalla mittaa oli 51cm
paino 3360g
pipo 34
pisteet 9-9-10
Syntymäajaksi tuli siis 13.12.08 klo 22.06