04.01.09 Laura

Perjantaina 2.1 oli neuvolaan aika klo 14, verenpaineet oli koholla ja pissassa proteiinit yhellä plussalla ja sen lisäksi miulla oli ollu voimakasta päänsärkyä useempana päivänä. Terkkari laitto lähetteen äitipolille ja käski käydä kotona hakemassa tavarat ja ajelemaan sitten sairaalalle. Mie tietysti säikähdin ja rupesin itkemään, terkkari yritti rauhotella että vauvalla on kaikki hyvin ja että jospa tällä reissulla sitten tyttö syntyiskin. Pahimman säikähdyksen mentyä ohi kyselin seuraavaa neuvola-aikaa, en sitä kuitenkaan saanut kun terkkari oli ihan varma että tää syntyy viikonloppuna. Neuvolasta menin sitten kotiin ja otin koirat ja sairaalakassin ja soitin miehelle että pitäis lähtee töistä. Vietiin koirat miun porukoille hoitoon ja sairaalalla oltiin puolen neljän aikaan. Lääkäri katto ultralla ja vauvalle saatiin painoarvioksi 3600g, kohdunsuun tilanne oli sama kun edellisellä käynnillä eli n. 1,5cm auki ja kanavaa jäljellä n. 1cm. Lääkäri päätti että käynnistetään synnytys seuraavana aamuna raskausmyrkytysepäilyn takia. Siirryttiin hoitohuoneeseen synnytysosastolle, mittailtiin verenpaineita ja otettiin käyrää ja sitten keskityttiin odottelemaan lauantaiaamua. Toni lähti yöksi kotiin nukkumaan.
Lauantaiaamuna alotettiin vuorokausivirtsankeräys kuudelta aamulla. Kahdeksan aikaan sain ensimmäisen Cytotecin puolikkaan minkä jälkeen piti maata tunti käyrillä ja verenpainemittarissa kiinni. Tonikin tuli sairaalalle yhdeksältä ja käytiin kävelemässä ympäri sairaalaa, muutamia kipeempiä supistuksiakin tuli. Kahdeltatoista sain toisen puolikkaan Cytotecin ja taas maattiin tunti käyrillä minkä jälkeen käytiin taas kävelemässä ympäri sairaalaa (on muuten yllättävän pieni paikka missä saa liikkua vapaasti!). Pikku hiljaa alkoi supistukset tuntua enemmän ja tiheämmin enkä neljältä enää saanutkaan Cytotecia kun tuli supistuksia säännöllisesti. Olo alkoi olla tukala ja sain lämpötyynyn ja kävin myös suihkussa, molemmista oli vähän apua. Viideltä kätilö tutki kohdunsuun ja nyt oli 2cm auki ja kanava lyhentynyt. Kuudelta siirryttiin synnytyssaliin (samaan missä oltiin suunnilleen viikkoa aiemmin ”harjottelemassa” :D). Supistukset oli jo tosi kipeitä ja menin suihkuun kun se helpotti oloa edes vähän. Käveltiin ympäri salia Tonin kanssa ja mie puhisin ja ähisin kun supisteli, välillä Toni hiero selkää mikä auttoi vähäsen. Vaille yhdeksän oli jo vähän edistystä, nyt olin 3cm auki. Pääsin ammeeseen kokeilemaan josko siitä olisi apua, supistukset oli kuitenkin niin kipeitä että olin vaan puolisen tuntia ammeessa. Kätilö oli tällä välin tilannut epiduraalin laittajan ja ruvettiin siihen valmistautumaan, klo 22.45 anestesialääkäri sitten kävi epiduraalin laittamassa. Olo helpotti kummasti eikä supistukset enää koskenut paljon vaikka tuntuikin edelleen. Käänneltiin kylkeä puolen tunnin välein ja odoteltiin. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot puolen yön jälkeen ja laitettiin oksitosiini- tippa nopeuttamaan hommaa. Lapsivesi oli kuulemma vähän kellertävää, enkä kyllä edelleenkään tiiä mitä sillä tarkottivat..
Epiduraalin teho alkoi hiipua tuon kalvojen puhkaisun jälkeen ja annosta nostettiin, mistä ei kuitenkaan apua ollut. Aloin olla niin kipeä että sain bolusta epiduraalikatetrin kautta, mikä auttoi hetken ja kohta taas oli samanlainen tuska kun ennen lääkettäkin. Supistukset oli kamalia, en pystynyt enää keskittymään muuhun kun siihen kipuun, itkin kun koski niin paljon, lihakset alkoi krampata ja tärisin ihan kauttaaltaan. Kahden jälkeen rupesi tuntumaan että pitäisi ponnistaa, paikat ei kuitenkaan ollut kun vaan 8cm auki ja sain ilokaasumaskin avuksi. Ilokaasu auttoi rentoutumaan sen verran että tärinä väheni ja olokin vähän helpotti. Naureskelin Tonille ilokaasuhöyryissäni kun olo oli ihan humalainen ja äänikin kuulosti hassun matalalta ja käheeltä. Tän jälkeen ei hirveesti ole muistikuvia, hönkäilin ilokaasua supistusten aikaan ja muuten makasin lähinnä silmät kiinni. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen olin lopulta kokonaan auki ja sain ruveta ponnistamaan, ensin ponnistelin portatiivilla istuen ja sitten siirryttiin sänkyyn ja vähän aikaa ponnistin kyljellään. Se ei kuitenkaan ollut hyvä asento ja päädyttiin puoli-istuvaan asentoon, missä ponnistinkin loppuun asti. Ponnistusvaiheen aikana kätilö joutui juoksentelemaan muualla kun kolmessa salissa oli synnytykset samassa vaiheessa ja yöaikaan hoitajia ei montaa ollut. Toni oli onneks koko ajan vierellä ja tsemppasi jaksamaan, muistutti että kohta se syntyy kun jo tässä vaiheessa ollaan menossa. Kätilökin tuli lopulta takaisin ja loppu sujui tosi nopeesti. Tyttö syntyi klo 3.50 ja reilu äiti kun olen, ensimmäisenä kysyin että miksi vauvan toinen nilkka on kiero. :D Nilkka oli vähän vääntynyt kun mahassa oli ollut niin ahdasta että ei mahtunut jalka olemaan paremmassa asennossa, korjaantuu kyllä ajan myötä. :) Tuore isi pääsi leikkaamaan napanuoran (mitä luulin että ei halua/uskalla tehdä mutta näköjään erehdyin). Istukka oli vähän normaalia enemmän kalkkeutunut ja sillä oli painoa 580g. Epparihaavaan sain 8-9 tikkiä. Tytöllä oli painoa 3625g ja pituutta 50cm, päänympärys oli 33,5cm. Imetystäkin päästiin heti harjottelemaan. Toni kylvetti tytön sillä välillä kun mie kävin suihkussa, sitten saatiin aamupalaa kuuden aikaan ja siirryttiin tarkkailuhuoneeseen oottelemaan että vuodeosastolta vapautuisi huone. Osastolle päästiin kymmenen maissa ja Toni lähti samalla kotiin nukkumaan pitkän päivän ja yön jälkeen.

I vaihe 14h
II vaihe 50min
III vaihe 20min