27.11.08 Kati

Maanantaina 24. päivä menin aamulla osastolle käynnistykseen. Kohdunsuu siinä vaiheessa sormelle auki ja kanavaa 1.5cm jäljellä. Maanantain aikana ehdin saamaan 3 Cytotec-tablettia suun kautta, eivät saaneet suurempia supistuksia aikaan. Tiistaina ehdin saamaan aamulla yhden tabletin, jonka jälkeen alkoi napakat, mutta ei niin kamalan kipeät supistukset. Käyrälle niitä piirtyi välillä, mutta ei merkittävästi. Iltapäivällä alkoi supistukset voimistua, mutta sain kuitenkin toisen Cytotecin sinä päivänä. Supistukset jatkui pitkin iltaa, tulivat parhaimillaan n. 5minuutin välein ja pistivät jo hieman puuskuttamaan. Kolmas Cytotec annettiin illalla 7 kieppeillä, sen jälkeen hommat lähti kunnolla käyntiin. Supistuksia tuli entistä enemmän ja kovempia. Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen, ei edistystä. Istuskelin osaston aulassa keinutuolissa lämpöpussien kanssa, supistukset piirty hyvin käyrille. Tarkistettiin taas tilannetta, ei muutoksia. Kymmenen aikaan laitettiin vesiperäruiske, siinä toivossa että asiat etenisivät, ei muutosta. Sain samalla kipulääkettä suoraan lihakseen, olo oli kuin kahden promillen humalassa. Sain nukuttua lääkkeen avulla reilun tunnin, kunnes heräsin kamaliin polttoihin. Kävelin osastolla ympyrää, istuin keinutuolissa, kävin suihkussa... Mikään ei auttanut, jälleen katsottiin paikat, ei muutosta. Sain uni- ja kipulääkettä joilla ei mitään vaikutusta. Kahden-kolmen aikaan kätilö soitti synnärille, mutta ei antanu lääkäri lupaa siirtyä. Ravasin osastoa läpi ja itkua väänsin. Kätilö yritti hieroa jalkoja ja jutella mukavia jotta supistukset unohtuisivat. Neljän jälkeen tilanne oli sietämätön, katsottiin tilanne ja paikat auki tiukasti kahdelle sormelle. Kätilö soitti uudestaan saliin ja ilmoitti että me tullaan nyt. Soitin Jarkon paikalle, eipä tiennyt siinä vaiheessa mitä tuleman pitää...

Salissa laitettiin heti käyrälle, supistuksia tuli, mutta eihän ne siihen käyrään piirtyneet. Kuulemma tuntuivat niin alamahalla ettei anturi sitä ottanut. Vetelin ilokaasua ja istuskelin keinutuolissa. Supistukset alko laantua ja torkahdettiin Jarkon kanssa hetkeksi. 9 aikaan lääkärikierrolla päätettiin että aletaan vauhdittamaan tilannetta tipalla. Supistukset voimistu, ilokaasua olin vetäny aamuyöstä asti ja nyt siitä tuli paras kaveri. Jarkkoki yritti imeä, mutta tuli kuulemma vaan huono olo. Puoli yhdeltä supistukset oli jo niin kipeitä, etten pärjännyt ilokaasulla. Pyydettiin lääkäri tutkimaan. Kohdunsuu tiukasti kahdelle sormelle auki, paksu reuna. Lääkäri päättää puhkasta kalvot, jotta tilanne etenisi. Supistukset voimistuivat heti, mutta jatkuva kipu helpotti. Samalla tilattiin epiduraali. Kahdelta tuli anestesialääkäri laittamaan puudutetta. Puudutteen laitto oli mun kolarin vuoksi yhtä helvettiä, ei löytynyt nikamien välistä rakoa josta neulan saisi laitettua. Sattuu, sattuu, sattuu. Lopulta kohta löytyi ja puudute alkoi pikkuhiljaa vaikuttamaan. Poltot loppui, mutta tunnin kuluttua laitosta alkoi järjetön vihlonta ja paineentunne kohdunsuulla. Kipu oli sietämätöntä! Ponnistamisen tarve oli kamala, jokaisella supistuksella teki mieli ponnistaa ja ponnistaa, mutta lupaa ei herunu. Sain kipupumpun kautta lääkecoctailia, ei auta. Olin jo niin väsynyt että itkin ja pyysin lääkärin paikalle, olin jo valmis leikkuriin, vaikka sinne en oikeasti halunnut. Kätilö laittoi vyöhykemagneetteja korviin, mitä helvettiä? Niidenkö olis pitäny muka viedä kipu pois.. Anestesialääkäri kävi tutkimassa tilanteen, kipupumppu toimi ja puudutus vaikutti hyvin. Sain lisää lääkettä kaksi kertaa, jotka auttoivat jo hieman. Hengittelin edelleen ilokaasua ja luulin jo pärjääväni kivun kanssa.

4-5 aikaan katsottin kohdunsuun tilanne. 4cm auki! WUHUU! Edelleen pärjäsin kipupumpun ja ilokaasun avulla. Ponnistamisen tarve ei loppunut... Kuuden kieppeillä supistuskäyrä alkoi huidella 60 tienoilla, epiduraali ei auttanut, olin jo varma että oon täysin auki koska oli kamala "vessahätä". Kohdunsuulla ei muutoksia, paksut reunat edelleen ja sen n. 5cm auki.

9 jälkeen aloin olla jo niin väsynyt, että itkin ja huusin ja pyysin saada kuolla. Supistukset tuli minuutin välein ja huiteli 70-80 tienoilla, jokaisella kerralla jouduin pidättämään ponnistusta. Taas kätilö kävi tutkimassa kohdunsuuntilanteen, 5-6cm auki. Siinä vaiheessa heräsi epäily avonaisesta tarjonnasta. Lääkäri tuli tutkimaan. Ultrattiinn varmuudella ja selvise että Poika on tosiaan "korkea suora"-tarjonnassa. Kasvot napaan päin ja leuka ylhäällä, tulossa siis otsa edellä maailmaan. Lääkäri teki sektio-päätöksen. Leikkaussalissa oli meneillään sektio, joten jouduttiin odottamaan reilu tunti että päästiin saliin. Jarkko heilutti tyynyä kasvojen edessä, helpotti supistusten aikana. Puolen yön jälkeen päästiin leikkaussaliin, spinaalin laitto oli yhtä ihanaa kuin epiduraalin. Ranka ei antanu periksi. Anestesiahoitaja piti kiinni ja koitti saada minua sikiöasentoon. Supistuksia tuli koko ajan, siinä oli jo pidättäminen ettei ponnista. Miljoonien yritysten jälkeen spinaali saatiin paikalleen ja pääsin taivaaseen. Kipu katosi ja olo oli rento. AH! Toimenpide alkoi... Kyselin leikkauksen aikana jo että onko sillä tukkaa, onko vinot sormet..

01.05 Poika saapui maailmaan! Heti kuului rääkäsy ja kamala huuto. Ehdin nähdä pojan vilaukselta, kunnes hoitaja ja Jarkko lähti pesemään ja punnitsemaan toista. Kohtuun tehty leikkaushaava repesi ja vuodin verta, paljon. Lopulta verenvuoto saatiin tyrehtymään, verta meni 1500ml. Sain neljää tippaa käsiini (käy muuten kipeää kun ranteeseen laitetaan...). Jarkko tuli näyttämään leikkaussaliin vielä kuvia pojasta ja kertomaan mittoja. Ja siitä minut vietiin heräämöön. Aamuyöllä neljän aikaan pääsin osastolle ja sain heti pojan viereen nukkumaan. Voi sitä onnellisuuden tunnetta! <3

Myöhemmin Jarkko kertoi, että sektion jälkeen oli lääkäri käynyt juttelemassa. Pojan tarjonnan vuoksi kipu oli sietämätön, eikä tilanne edistynyt, ei päässyt laskeutumaan. Alakautta poika ei olisi koskaan selvinnyt hengissä, joten sektio oli ainut vaihtoehto. Poika oli kuulemma täysi kymppi, mutta pisteitä tuli 9 / 9 / 9, koska meidän pieni hätähousu oli rääkässy jo, kun pää oli vielä masun sisällä. Lapsivettä oli nielassut.

Pienen Muffinssin mitat 3190g ja 50cm, pipo 36cm.

39+0