11.10.08 O_ö

torstaina 9.10 mulla oli normaali äitipolikontrolli. Siellä ultrattiin vauvat ja katottiin kohdunsuu yms, ja kaikki oli hyvin, paikat kii ja kiinteet ja kanavaa jäljellä 2,5cm. Valittelin siinä lääkärille sitten turvotusta, mutta eipä tuo meinannut mua edes pissatestiin laittaa. No mentiin sitten hoitajan kanssa käyrille, ja kysyin että saanko käydä veskissä ensin. Hoitaja sano että anna mennessäs varmuuden vuoks pissanäyte. No siinä sitte proteiinit kolmella plussalla. Mittasvat verenpaineet, ja ne oli 181/116. Kävin vaa'alla, ja kahessa viikossa mulle oli tullu 7kiloa nestettä. Hoitsu kävi kysymässä lääkäriltä että mitä tehään, ja ne päätti että mun pitää jäädä osastolle.
No mikäpä siinä, siellä sen päivän istuksin, kattelin telkkua ja pissin semmoseen törppöön. Aamulla kun se vuorokausi keräys oli tehty, lääkäri tuli mua herättämään, ja sano että nyt mut pitää siirtää naistenklinikalle, kun siinä pissassa oli sitä proteiinia niin paljon. No soittelivat mulle sitten ambulanssin, ja lähettiin helsinkiin. Ja olipa muuten tyhmä olo, kun en saanu itte kävellä, vaan paareilla hakivat huoneesta:D Ite kun ei ollu mitenkään kipeän olonen, vaan ihan normaali.
Helsingissä muhun tuikattiin kortisonipiikki (auts) vauvojen keuhkoja varten, ja tarkotus oli saada toinen 24h päästä. Lääkäri selitti että mulla on paha raskausmyrkytys, ja mun täytyy varautua siihen, että vauvat otetaan sektiolla pois, jos mun olotila huononee.
No sen yön nukuin tosi huonosti, kun mulla ei meinannu happi kulkea. Aamulla alko pieni vapina, ja mainitsin siitä hoitajalle, joka käyritti vauvoja. Hoitsu kutsu lääkärin, joka katto mun refeleksit (ylivilkkaat), ja kokeili sitä mun tutinaa. No samantien se sitte sanokin, että leikataan tunnin sisään. Itelle tuli hirvee paniikki tietenkin, että kerkeekö lasse mukaan. Onneks sain siinä sille soittaa, ja kun anestesialääkäri halus sitä mun leikkausta muutamalla tunnilla siirtää, kun olin kerennyt syödä aamupalan, niin lasse kerkes paikalle.
Ne siinä valmisteli mua siihen leikkaukseen, laitettiin kolme tippaa käteen (AUTS), virtsakatetri ynnä muuta mukavaa. Sitte ne siirsi mun synnärille, jossa mä odotin sen pari tuntia, melko rauhallisena ku mulle oli yks rauhottava lääke annettu, lasse se tais mua enemmän hermoilla. Sitte ne kärräs mut leikkaussaliin, laittovat vähän lisää piikkejä yms, epiduraalin, jonka laitto muuten teki tosi kipeetä! Tietenki sen takia vähän eri juttu, kun itellä ei ollu minkäännäköisiä synnytyskipuja, niin kaikki noi piikit yms, teki tosi kipeetä.
Sitte alkovat leikkaamaan, ja a-poika syntyi klo 12.49. B-tyttö syntyi klo 12.50. Pojalla painoa oli 1675g ja pituutta 43cm. Tyttö painoi 1820g ja oli 42cm pitkä.
Molemmat huusivat synnyttyään, tyttö vähän kovemmin. Ja itellä tuli pieni huoli poitsusta, kun se oli niin hiljaa, ja lääkärit pyöri sen ympärille. Kaikki oli heillä kuitenkin ok. Heitä hiukan vilautettiin mulle, ja sen jälkeen lähtivät viemään heitä lastenklinikalle.
Mut pistettiin takasin kasaan, ja siirrettiin ensin muutamaksi tunniksi heräämöön, ja sieltä synnärille. Lasse kävi heräämössä nopeasti kertomassa vauvojen kuulumiset, ja näyttämässä valokuvat, sitten anestesialääkäri heitti sen ulos, kun mun piti levätä. Olin siis melkosen huonossa kunnossa, synnärillä vierähti 2vrk, olin mangnesium tipassa, ja tosiaan en kahteen päivään noussut sängystä ollenkaan. Verenpainelääkkeet mulla alotettiin jo hyvinkäällä, ja ne jatkuu mulla vielä varmaan jonkun aikaa.
Maanantaina mä nousin sängystä, sanoin hoitajille että mun on jo pakko päästä näkemään vauvat. (ei ollenkaan sama asia nähdä valokuvaa ja saada hiustupsu käteen.) Niin sitten mut siirrettiinki synnyttäneiden osastolle, josta pääsin vauvoja vvolle katsomaan.
Vauvat oli keskoskaapissa, molemmilla tietenkin nenämahaletkut, sokeritipat ja paljon muita laitteita siinä piipitteli. Pääsin kuitenkin jo vaipanvaihtoon, ja maitoakin sain antaa. Tyttöä oon saanut nyt kaksi kertaa syliin, poikaa en vielä mutta huomenna ehkä jo häntäkin.
Tänään heidät siirrettiin hyvinkäälle, jossa he ovat sitten siihen asti kunnes ovat valmiita kotiin.

Melkosen rankka kokemus, mutta hengissä selvittiin ja nyt vaan odotellaan että saadaan meijän nuppuset kotiin. <3

Kiitokset kaikille onnitteluista, ja Jennille erityiskiitos tuesta ja vaatettamisesta yms.:D